Ennen vanhaan ajateltiin, että ilman boordia tapetointityö oli jäänyt keskeneräiseksi. Kuin rinnastaen siihen, että taulu olisi roikotettu seinälle ilman raameja. Ennen 1900-lukua boordit eivät olleet samaa väriä kuin tapetit vaan päinvastoin niiden tahdottiin erottuvan toisistaan. Esimerkiksi sinisen tapetin seuraksi pystyi laittaa sinisen boordin vain, jos se oli paljon tummempi tai vaaleampi kuin itse tapetti. Sinisen tapetin kanssa piti kuitenkin mieluiten yhdistää keltainen boordi ja roosan väriselle tapetille vihreä boordi jne. Tämä "sääntö" poikkeavasta boordiväristä on aina pitänyt paikkansa maalaisväestön keskuudessa. Tavoitteena oli siis kontrastit.

Salsbårdenin alkuperäinen versio on löydetty Gysingen näyttelytiloina toimivasta rakennuksesta ja se ajoittuu 1880-luvulle. Kiinnostavaa boordissa ei ole ainoastaan sen väritys, vaan kellonaruaihe joka oli hyvin yleinen koriste-elementti maalauksessa, puunveistossa ja intarsiatöissä kustaavialaisella aikakaudella. Kellonarut ovat yksi kaikista 1700-luvun kuvioinneista se, joka ei koskaan mennyt pois muodista. Tätä boordia voi siis käyttää, ilman pelkoa muotirikkomuksesta, kaikille tapeteille, jopa yksivärisille. Ja mitä enemmän boordi eroaa tapetista, sen aidompi on sen aikaansaama vaikutus.

Koristelista on painettu perinteisellä menetelmällä muovittomalle paperille. Ei esiliisteröity. Reunaleikattu. Ei kuviokohdistusta. Väreillä hyvät valonsietokyvyt.

Leveys 4,5 cm ja rullassa 10 m.